Viimeisten päivien kulumisen odottelu pakatussa asunnossa ovat tuskaisia. Toisaalta on huojentavaa, että olen saanut pakkaamisen loppusuoralle hitaalla mutta päättäväisellä toiminnalla. Mutta kuitenkin nyt, kun käytännössä mitään tehtävää ei enää ole ennen parin päivän päästä koittavaa viimeistä iltaa / aamupäivää, tuntuu odottamisaika suhteettoman pitkältä.
Olo on kuin tuolilla istuvalla vaatepussukalla. Muuta ei voi kuin odottaa. Parin päivän päästä mr Frejn matka uutta kohti kuitenkin nytkähtää liikkeelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti