Eipä vielä tässä vaiheessa tullut sellaista oloa, että olisi muuttamassa. Varsinkaan, kun matkatavaroinani oli kangaskassi ja pieni käsilaukku. Tästä seuraavana päivänä olisi tiedossa vuokra-auton haku ja laivareissu Suomeen hakemaan tavaroita.
Kävimme saapumiseni jälkeen syömässä paikallisessa thaimaalaisessa. Lähellä pöytäämme istui äänekäs paikallinen seurue, jotka vaihtoivat luontevasti kieltä ruotsin, skånen ja tanskan välillä. Vaikea ymmärtää.
Aikainen herätys ja suunta kohti Tukholmaa. Matka oli lähemmäs 600 km eli ihan tarpeeksi pitkä. Onneksi meillä oli mukana herkulliset voileivät, niin kaikki mukana olleet jaksoivat istua paikallaan ainakin suurimman osan matkasta. Ei kylläkään houkuttanut ajatella, että sama reitti pitäisi ajaa takaisinkin päin.
Yllä olevassa kuvassa jonotetaan laivaan. Oli siistiä katsella suurten rekkojen kulkua laivaan. Laivan täytyy olla todella hyvin rakennettu, jotta kaikki painavat rekatkin kulkevat mukana. Tukholman ja Turun välillä ei merenkäyntiä juurikaan ollut. Toisin oli Tukholman ja Helsingin välillä, jolloin harmitti tosissaan, että olin pakannut matkapahoinvointilääkkeet muuttolaatikoihin. Mutta olut ajoi onneksi saman asian. Ja hyvin selvittiin seuraavan päivän ylläripuhallutuksesta satamassa.
Ajokilometrejä tuli yhteensä noin 1 700 km.
Ollaan alettu purkaa tavaroita hissuksiin, mutta paljon on vielä tehtävää, jotta saadaan kaikki mahtumaan kaappeihin. On se jännä miten ihmisellä voikin olla niin paljon tavaraa. Yllä oikealla on vähän kuvaa lopputuloksesta. Hieman uusia sisustuselementtejä joudutaan ostamaan, jotta huoneistosta tulee yhtenäinen. Muutoin ollaan tyytyväisiä lopputulokseen.
Vielä on onneksi pari päivää lomaa. Kunhan sitä vielä kokisi olonsa tervetulleeksi viranomaisten ja pankin taholta, niin voisi alkaa nauttia skånen keväästä. Työn saamisen jälkeen kaikki on ollut äärimmäisen hankalaa ja ei-sanaa puskee joka tuutista. Onneksi en ole täällä täysin ilman tukiverkkoja. Luulin, että pohjoismaalaisena asiat olisivat helppoja, mutta eivät todellakaan ole.
