Helsingborgissa syystuuli myllää

Syksy Helsingborgissa on jatkuvaa kovaa tuulta. Ollaan ostettu paikalliseen saunaan 10 kerran kortti, mutta uiminen aaltoisessa meressä on haastavaa. En toisaalta vaihtaisi Helsingborgin saunamahdollisuuksia mihinkään muuhun kaupunkiin. On mahtava tunne kun astuu saunasta ulos ja kohtaa pauhaavan meren. Pieni alaston ihminen on mitätön meren voimaan verrattuna.

Syksy = joulun odotus

Heippa hei pidemmän hiljaisuuden jälkeen. On ollut erittäin tapahtumarikas ja stressaava alkusyksy. Nyt on kuitenkin takataskussa vakkarityösopimus, asuntokauppasopimus ja hääsuunnittelukokouksen kotitehtävät.

Kaiken kukkuraksi on flunssakin löytänyt tiensä kehon syövereihin. Mutta tämä sunnuntai-ilta sytytettiin kynttilät ja aloitettiin joululaulujen rauhoittavan melodian kuuntelu. Syksyn pimeys kun tarkoittaa joulun odotuksen alkamista.

Joulu on ihanaa aikaa. Joulu kun on jotain tuttua ja turvallista elämässä, vaikka muuten asiat muuttuisivatkin. Tämä joulu vain on siitä erikoinen että asun yhden tunnin matkan päässä lempijoulumarkkinoistani Kööpenhaminan tivolissa.

Barsebäck

Oltiin tänään tutustumassa lähiseutuun ja pohtimassa josko olisi mukavaa asua muualla kuin kaupungissa. Toisaalta on mukavaa kun lähistöllä on teatteria ja museota, ja junat kulkevat usein. Kauempana asuminen tarkoittaisi rauhaa ja hiljaisuutta, mutta myös auton ostamista. Merinäköalaa ei olisi mutta merenrannalle olisi vain pyörämatkan verran matkaa.

Elämä rullaa muutoin omalla painollaan. Töissä on kiirettä, ja viikonloput katoavat siivotessa ja aktiivisessa palautumisessa (keksien mukavia päiväretkikohteita). Ruotsin puhuminen tuntuu aika takkuiselta, mutta suomeakaan ei voi käyttää, niin ruotsiin on tyytyminen.

Viikolla käytiin kyllä yhdessä mielenkiintoisessa taidenäyttelyssä. Olivat raahanneet sixtuksen kappelin katto- ja seinämaalauksista kopiot paikalliseen teatteriin ja niitä teoksia pääsi katsomaan tarinoiden kera. En tiennytkään että kyseisen rakennuksen taide pohjautuu Raamatun kertomuksiin. Ja moni maalattu hahmo on Jeesuksen sukulainen.

Täällä on myös käynnissä paikalliset kaupunkifestivaalit. Tänään tarvitsi vain avata keittiön ikkuna niin sai kuunnella paikallista country-tähteä livenä. Ostettiin iso pussillinen sokerimunkkeja ja tanssittiin lämpöisessä keittiössä live-musiikin tahtiin. Kaupungissa asumisessa on omat erittäin positiiviset puolensa.

Kesää 2018

Kesä rullaa omalla painollaan eteenpäin. Töissä on joka viikko vähemmän porukkaa, ja viikonloput menevät ulkoillessa.

Oltiin viime viikon lauantaina pyöräilyreissulla tutustumassa lähiseutuihin. Pyöräiltiin noin 25 km merenrantaa pitkin kylään, jossa sijaitsi kaunis viinitila. Viinitilalla on myös mahdollisuus järjestää hääjuhla, ja se olikin yksi syy kiinnostukseen pyöräillä. Viinitila oli todella kaunis ja loppuviikonloppu kuluikin sen suunnittelussa, että miten saataisiin juhlat kyseisessä tilassa toimimaan. Nyt alkuviikosta lyötiin viimeiset naulat arkkuun ja varattiin tila alustavasti.

Lounas syötiin viinitilan lähellä merenrannassa. Merenrantanäköalaan en kyllä tunnu millään kyllästyvän.

Oltiin muutoinkin tehokkaita lauantaina ja käytiin katsomassa minulle häämekkoa, kun kuulemma minun pitäisi hankkia oma mekko. Yllätykseksi ovat lähtöhinnat täällä hyvin paljon alhaisempia kuin Suomessa ja siitä vielä yli 50 prosenttia pois niin ei jäänyt mekolle paljon  hintaa. Supertehokasta!

Työviikko sujui nopeasti ja oli taas viikonlopun aika. Tänä lauantaina oli suunta Rydebäckiin, joka sijaitsee 10 km etelään. Rydebäck on pikku kylä, jossa on superkalliita asuntoja. Mutta pyöräreitti kotiin päin oli kyllä mitä hienoin.

Lounas syötiin kotona, ja sen jälkeen käytiin ihastelemasa kotikaupungin nähtävyyksiä. Ei ole kyllä täälläpäin maailmaa paljoa kauniimpia kaupunkeja.

Sunnuntai on täällä sadepäivä eli kuntosaleilua, pyykinpesua ja lounaslaatikoiden tekoa ohjelmassa. Hektinen työviikko taas kohta edessä.

Lomasta selvitty

Pahoittelut pidemmästä tauosta. Kesälomasta on selvitty ja arki on alkanut taas rullata omaan tahtiinsa.

Minulla oli alkukuusta ensimmäinen keskustelu pomon kanssa koskien jatkoa. Kaikki on mennyt hyvin ja hän sanoi jatkon näyttävän valoisalta. Se helpotti oloa.

Sormuksetkin saatiin loman jälkeen - joskin minun sormukseni oli hieman liian iso ja jouduin viemään sen takaisin liikkeeseen. Pienennys onnistui hyvin ja huomasin sattumalta, että liike, josta ostettiin sormukset, on viime vuonna palkittu koko Ruotsin parhaaksi koruliikkeeksi.

Alla on muutama kuva kesälomakierroksesta. Vaelluskuvat ovat pääosin paremmassa kamerassa joten vaelluksesta ei valitettavasti ole kuvia. Mutta ajoreitti kulki seuraavasti: Kotka-Lappeenranta-Savonlinna-
Heinävesi-Kuopio-Suomussalmi-Oulu-Rovaniemi-Sodankylä-Kiilopää-Saariselkä. Ja takaisin Oulun ja Tampereen kautta.

Tänä viikonloppuna on aloitettu hääpaikkojen metsästys. Käytiin katsomassa yhtä saarta, jossa majoitus kuuluisi hintaan. Mutta oli kyllä niin oudon näköinen lato että ei varmaankaan päädytä siihen paikkaan. Saari on muuten hieno, mutta juhlapaikalla oli juhlatilan ympärillä erilaisia aktiviteetteja ympäri tiluksia. Juhlatunnelmaa voi olla vaikea luoda sellaisen roinamäärän keskellä ja lisäksi paikassa oli vain pienet ulkovessat. Vedellä vedettävät, mutta aika nuhjuiset muuten. Mutta oli muuten hieno reissu. Pyöräiltiin ensin 20 km Landskronaan, josta lautta saarelle lähti. Pyörämatkalla oli kaunis merinäköala, joka mahdollisti, että samaan aikaan pystyi ihastelemaan Kööpenhaminaa, Öresundin siltaa ja saarta, jonne oltiin matkalla (Ven). Saarella vuokrattiin tandem-pyörä, koska se oli halvempaa kuin omien pyörien mukaan ottaminen lautalle. Yhdessä polkeminen sujui suhteellisen hyvin, mutta sää oli todella vaihteleva. Alla näkymä lautan saapuessa satamaan Ven-saarella.

Pikku-Lontoossa

Viikko on mennyt nopeasti. Olin kolme päivää koulutuksessa muutaman sadan kilometrin päässä Göteborgissa. Saatiin nukkua hotellissa, jossa myös itse koulutus järjestettiin. Hotellissa oli myös sauna, aika luksusta.

Ruokaa koulutuksessa tarjoiltiin lähes jatkuvasti, joten iltaruoaksi riitti pari proteiinipatukkaa. Kolmen päivän opiskelun jälkeen oli ihana palata kotiin omaan sänkyyn.

Göteborg oli mielenkiintoinen paikka. Tapasin mm. suomalaisen kaverin siellä, joka on muuttanut kaupunkiin viime vuoden syksyllä. Hän sanoi, että kaupungissa on paljon suomalaisia. Göteborgissa on erikoinen murre, joka lähentelee norjaa - lauseiden lopussa on nouseva intonaatio ja göteborgilaisista sanotaankin että he kuulostavat aina yhtä iloisilta kuin norjalaiset. Itse ydinkaupunki on aika pieni. Yhdistettynä Helsingin väkilukuun oli väkeä kaupungilla aivan tuhottoman paljon. Ja Göteborgissa sataa yhtä usein kuin Lontoossa, ja siksi sitä kutsutan pikku-Lontooksi.

Tänä viikonloppuna ollaan valmistauduttu reilun viikon päästä alkavaan vaellukseen. Nuortin vaellusreitillä on edelleenkin tulvia joten joudutaan ehkä vaihtamaan vaellusreittiä. Mutta Korvatunturin reitti lienee ainakin melkein yhtä hyvä - vaikkakin se on lyhyempi. Kunhan vai ei sataisi vettä tai lunta.

Tänään meillä oli lounasvieraita. Tehtiin alkumaljoiksi suomalaisesta ginistä gin&tonicit, alkuruoaksi bosnialaista keittoa, pääruoaksi suomalaista karjalanpaistia ja jälkiruoaksi ruotsalaisia keksejä, joiden nimi on hämmentävästi finska pinnar.

Töissä sujuu kai ihan hyvin. Kielen kanssa ei liene ollut ongelmia mutta kirjoitan hieman liian muodollista tekstiä. Suomalainen tuomioteksti on muodollisempaa kuin ruotsalainen ja minun on vaikea päästää irti oppimastani muodollisesta tyylistä, jota (valitettavasti) on kehuttu Suomessa. Valitettavasti sen vuoksi että pidän kyseisestä tyylistä. Mutta kaipa tässä vaiheessa pitää olla tyytyväinen että ruotsinkieltäni ei ole haukuttu. Ja loma koittaa viikon päästä niin kaipa tässä hengissä selvitään. Olo on aikalailla väsynyt kun on yrittänyt parhaansa ja silti tuntuu että teen asioita väärin. Mutta loma on pian - ja kotona saan erittäin paljon tukea. Ja herkkuja kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Mukavaa sunnuntaita!

"Harmi vain kun pitää katsella Tanskaa"

Yksi viikonloppu on taas lopuillaan. Ehtiin taas tehdä kaikenlaista lepäilyn lisäksi.

Viikko oli kuitenkin hieman erilainen kuin viikot yleensä. Perjantai oli päivä, jolloin sai jäädä kotiin tai tulla töihin. Itse istuin tyytyväisenä töissä, koska pian on kesäloma ja oli mukavaa työskennellä hiljaisuudessa.

Perjantai-iltana oltiin istumassa iltaa paikallisten kanssa. Illan pimennyttyä oli mahtavaa ihastella ravintolan ikkunasta meren toisella puolella loistavaa Tanskan rannikkoa. Rannikko on niin lähellä, että jopa katuvalot erottuvat muusta maisemasta. Harmikseni olin jättänyt kamerani kotiin. Mutta pimeää merta ja vastarannan katuvaloja tuijotellessa mieli rauhoittui. Paikallisia harmitti vain se, että maisemaa katsellessa on pakko katsella Tanskaa. Parempi olisi reissata vastarannalle ja katsella Ruotsia. Omituisia ruotsalaisia.

Lauantaina sai taas kokea etelässä asumisen luksusta. Aamiaista nauttiessa pohdittiin mitä tehtäisiin sinä päivänä. Päädyttiin tekemäännpäiväreissu Kööpenhaminaan. Ovelta Kööpenhaminaan matka kestää noin kaksi tuntia ja maksaa noin 10e per suunta. Ei paha. Ilma oli vain hieman turhan lämmin. Hyvä ettei aurinko sulattanut meitä täysin. Ostettiin vähän tanskalaista designia kotiin ja käytiin tutustumassa paikallisiin katuruokamarkkinoihin. Alla hieman kuvia markkinoilta. Syötiin tanskalaista ja marokkolaista ruokaa.

Käveltiin päivän aikana noin 15000 askelta. Ja nukahdettiin kotimatkalla junaan. 

Huomenna koittaa taas uusi viikko jännittävyyksineen. Minulla koittaa ensimmäinen työmatka, kun lähden tiistaina koulutukseen Göteborgiin. 

Tanskassa käveltiin muuten paljon kritiikkiä saaneen uuden design-sillan ylitse. Silta on tarkoitettu myös pyöräilijöille, mutta pyörätie mutkittelee siten, että jos missaa käännöksen, törmää lasiseinään. Alla kuva. 

Kuten kuvasta näkyy, on lasiin ollut pakko laittaa varoitustarrat, koska monet ajavat lasia päin.

Rauhallista alkavaa viikkoa!

Vaeltamassa

Nyt on taas yksi viikko takana. Ehdittiin torstaina käydä kääntymässä naapurikaupungissa, jossa asukkaat puhuvat tanskaa. Tuntuu hauskalta, että naapurikaupunki sijaitsee ulkomailla. Pääsee treenaamaan tanskan kuullunymmärrystä. Helsingörissä oli siis kansainväliset ruokamessut, jossa vatsaan tiensä löysivät argentiinalaiset herkut. Argentiinassa syödään paljon grillattua lihaa laadukkaalla marinadilla maustettuna.

Helsingörissä istuskellessa lokkeja tuijotellessa ehdin ihmetellä kuinka elämässä ovat palaset todellakin loksahtaneet kohdalleen. Työtä löytyi supernopeasti ja Tanska on lähellä. Arkipäivät ovat alkaneet rullaamaan omalla painollaan ja viikonloppuna ollaan kehitelty siivouksen ja työlounasboksien teon lisäksi kaikkea kivaa ohjelmaa. Elämä on kivaa.

Kuluneena viikonloppuna ovat säät suosineet. Päätimme herätä aikaisin lauantaiaamuna ja lähteä Mölleen vaeltamaan. Möllestä suuntasimme Kullaberg-nimiselle alueelle ja reissu päättyi tunnettuun paikalliseen barbeque-ravintolaan - Holy smokeen.

Alla on hieman kuvia reissusta. Käveltiin noin 4,5 tuntia. Polar-rannekkeeni mukaan matkaa kertyi 20 kilometriä, mutta en ole varma laskeeko ranneke kuitenkin omiaan. Ehkä 16-17 kilometriä olisi oikeampi luku.

Sunnuntaina oltiinkin sitten superväsyneitä. Onneksi maanantaiaamulle on varattuna hieronta työpaikan hierojalta.

Hyvää vappua!

Huhtikuu on ohi ja kevät on täällä pitkällä. Pahoittelut hiljaiselosta, mutta olin viime viikonloppuna Krakovassa ystävän polttareissa ja arki-illat katoavat joko kuntosalin tai lepäilyn merkeissä. Tässä kuussa töihin tulee taas lisää uusia työntekijöitä, mikä tarkoittaa, että me, jotka aloitimme huhtikuussa emme enää ole täysin uusia. Jännittävä ajatus. 

Olen päässyt hiljaksiin työnmakuun. Olen palauttanut kaksi kirjoittamaani päätösluonnosta, joista toisesta olen ehtinyt saada palautettakin. Palaute oli positiivista. Se loi uskoa siihen, että selvinnen työstäni ainakin toistaiseksi. Alkavalla viikolla on myös useita näytön paikkoja, kun osallistun kahteen istuntoon. Jutut itsessään eivät ole vaikeita, mutta uuden sanaston muuntaminen lauseiksi tuottaa edelleen hankaluuksia ja stressiä.

Onneksi viikonloppujen ohjelma on saanut ajatukset ainakin osin irti arkiaskareista. Eilen kävimme katsastamassa Lundin vapun. Se jos jokin oli mielenkiintoinen kokemus. Ensimmäinen asia, johon kiinnitin huomiota, oli poliisien suuri määrä. Puistossa oli noin 25.000 ihmistä, joiden juhlimista poliisi turvasi. Terrorismin pelko elää arjessa vahvasti.

Juhlijoita Lundin kaupunginpuistossa.

Toinen asia, joka oli harmillisen erilailla täällä oli, että vappu vaikuttaa olevan vain opiskelijoiden juhla. Puistossa ei näkynyt yhtäkään opiskelunsa päättänyttä juhlijaa tai lapsiperheitä, vaan puistopiknik on tarkoitettu vain opiskelijoille sekä alle 18-vuotiaille, joiden juomia poliisit vapaaehtoisineen ahkerasti takavarikoivat. Hieman surullista mielestäni. Me istahdimme puiston ulkolaidalle, jossa oli rauhallisempaa. Onnistuimme kuitenkin asettautumaan sellaiseen nurkkaan, että opiskelijasoittokunta kulki ohitsemme ja jäi soittelemaan lähistölle jokuseksi hetkeksi. Sääkin oli mitä mainioin eikä lunta ollut näkyvissä.

Jokavuotinen munkinpaistotraditio oli mukana myös tänä vuonna. Kokeilin tänä vuonna vegaanisia munkkeja, koska Lundissa tällä hetkellä asusteleva vanhan työkaveri on vegaani. Munkit onnistuivat yllättävän hyvin ja vaikuttaa tosissaan olevan niin, että kananmuna on pullataikinassa täysin turha.

Yllä kuvia Krakovan reissusta. Krakova oli hieno kaupunki, jossa on paljon uskontoon liittyviä nähtävyyksiä, sekä yksi linna, jota itävaltalaiset valloittajat aikoinaan olivat karsineet / tuhonneet aikalailla.

Klara vappen! 

Hyvää pääsiäistä!

"Glad påsk!" on kuulunut useaan kertaan torstaista lähtien. Tuntui aluksi turhauttavalta lomailla nyt kun vihdoin tuntuu, että olen päässyt työn makuun. Toisaalta huomasin torstai-perjantai -yönä olevani suhteellisen stressaantunut sen vuoksi, että pelkään epäonnistuvani työtehtävissäni. Onneksi vapaa-aikana on ollut paljon puuhaa (lepäilyn lisäksi), jotta arjesta on päässyt hyvin eroon. 

Olivat asentaneet rappuset rannalle, joten on pian aika heittää talviturkki.
Uintiseurani ei tosin ollut yhtä innoissaan uimisesta hyisessä meressä.

Töissä alkavat pian ensimmäiset totiset paikat. Ajattelin jättää ensimmäiset kirjoittamani luonnokset tuomarille pääsiäisen jälkeen, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että viikon päästä siitä istun esittelemässä juttuni suullisesti tuomarille ja kolmelle lautamiehelle. Saa siis toivoa, että olen ehtinyt saada sanaston tarpeeksi hyvin haltuun siihen mennessä. Seuraava jännitysmomentti lienee toukokuun alku, jolloin istun mukana ensimmäisessä suullisessa istunnossa, jossa kuulemma saan hoitaa prosessinjohtaimisen täysin yksin. Suomessa kun tuomari hoitaa sen puolen. Täällä se on näemmä ulkoistettu esittelijälle. Onneksi minulla on prosessikokemusta viimeisen vuoden ajalta.

Pääsiäinen Skånessa tarkoittaa yhtä asiaa: Konstrundan. Eli konsepti, jossa paikalliset taiteilijat avaavat ateljeensa ohikulkijoille ympäri Skånea. Me kävimme lauantaina tutustumassa teoksiin Landskronassa, jossa sijaitsevaan taidehalliin oli pystytetty kokoomanäyttely: yksi teos kultakin mukana olevalta taiteilijalta. Kiitimme onneamme, että pääsimme perille yhdellä bussilla, koska Skånelle epätyypilliseen tapaan täällä satoi lunta koko päivän. Näimme samalla reissulla Landskronan linnan ja kahvittelimme linnan vieressä sijaitsevassa kahvilassa.

Matkalla Österleniin - eli landelle.

Perjantaina olimme isolla porukalla Österlen-nimisessä paikassa, joka sijaitsee vaakatasossa vastakkaisella puolella Skånea. Isolla porukalla tarkoittaa minä, H ja H:n vanhemmat. Pääsimme syömään ruotsalaista pääsiäisruokaa (eli kalaa) alun perin Saksasta kotoisin olevien H:n siskon poikaystävän vanhempien luona - jättimäisessä kesähuvilassa. Matkaa oli noin 200 km suuntaansa, joten reissussa kului koko päivä. Olin ottanut mukaan mämmiä, joka sai odotuksiin nähden erinomaisen vastaanoton. Isäntäpari piti erittäin paljon suomalaisesta perinneherkusta, kun taas kanadalainen vieras silmiinnähden vierasti mämmiä. Ja mämmiähän meillä riittää. Sain toiveesta mämmiä - 2,5 kiloa! 

Olimme tänään lenkillä läheisessä metsässä. Metsässä ollessamme kuulimme kummia räjähdyksen kaltaisia ääniä. Pyöräilimme lenkin jälkeen kotiin rannan kautta ja huomasimme että äänet kantautuivatkin vain siitä, että tanskalaiset ampuivat tykeillään pääsiäisen kunniaksi. Muutoin katukuvassa näkyi toisaalta paljon enemmän poliiseja kuin aiemmin. Hieman ahdistavaa.

Taidetta (konstrundan) matkalla Österleniin.

Österlen on tunnettu muun muassa omenamehutehtaastaan nimeltään Kivik. Kuten vasemmalla olevasta kuvasta näkyy, nautimme kotiin tultuamme omemamehugini-drinkin.

Det ljuvliga hemmet. Ilta alkoi hämärtyä, kun ajoimme perjantaina kotia kohti. Kuvassa näkyy kotikaupunkimme moottoritien varrella.

Ensimmäinen työviikko takana

Aamukävelyllä ennen ensimmäistä työpäivää.

Viime viikonloppu kului rentoutuessa ja panikoidessa alkavaa uutta työtä. Samaan aikaan meitä aloitti onneksi noin 20 uutta työntekijää, joten alkujännitys helpotti nopeasti, koska samassa jännittävässä tilanteessa meitä oli muitakin. Yhtään suomalaista nimeä en bongannut, mutta yksi islantilaissyntyinen tyttö oli. Hän toisaalta aloitti eri osastolla kuin minä. 

Ensimmäiset päivät kuluivat jännittäessä sitä, ymmärränkö kaikkea ja ymmärretäänkö minua. Huomaan puhuvani "sinne päin" ruotsia jännityksen vuoksi, mutta oli erittäin mukavaa huomata, että olen joka kerta tullut ymmärretyksi. Muutaman päivän jälkeen huomasin myös, että neljä samalla osastolla aloittanutta työkaveria pitivät minua mukana menossa kuten muitakin. Ja kaikilla meillä on oma murteemme. On ollut hauska huomata myös, että suomalainen systeemi tuntuu kiinnostavan monia kollegoita (eroja on isompia ja pienempiä) ja Suomi-taustani otetaan positiivisella kiinnostuksella vastaan. Vastaavia tapauksia ei taida olla ollut aiemmin, mutta kuulin, että ruotsalaisella tutkinnolla on mahdollista työskennellä Tanskassa, niin eiköhän systeemit toimi toisiinkin ilmansuuntiin.

Näkymä työhuoneen ikkunasta.

Taustoista kiinnostuneena kuuntelin tällä viikolla myös innoissani sitä, kuinka kolmella kuudesta lähimmästä työkaveristani on saamelaista verta. Ja kuinka vanhemmat sukupolvet ovat hävenneet saamelaista syntyperäänsä ja sen vuoksi valehdelleet taustastaan. Yksi työkaverini oli vasta hiljattain saanut kuulla isoäiditinsä kautta, että heidän suvussaan on saamelaisuutta. Isoäiti kun oli kieltänyt asian aikaisemmin. Lauantaina näkemämme elokuva Sami blood tarjosi tähän vastauksia (vaikkakin ahdistavia sellaisia, ks. traileri)

Viikonloppu meni rentoutuessa ja purkaessa viimeisiä laatikoita. Saatiin myös pääsiäistä näkyviin siinä toivossa, että kaupungissa järjestetään rumin pääsiäiskoriste -kilpailu. Huomenna takaisin töiden kimppuun. Olo on positiivinen ensimmäisen viikon jäljiltä. Monet ovat kyselleet miltä tuntuu muuton jälkeen. En ole oikein osannut vastata. Toistaiseksi olen vain ollut erittäin väsynyt sen vuoksi, että suomen kieli on jatkuvasti pitänyt työntää aktiivisesti sivuun.

Sunnuntai - otetaan rennosti.