Hyvää pääsiäistä!

"Glad påsk!" on kuulunut useaan kertaan torstaista lähtien. Tuntui aluksi turhauttavalta lomailla nyt kun vihdoin tuntuu, että olen päässyt työn makuun. Toisaalta huomasin torstai-perjantai -yönä olevani suhteellisen stressaantunut sen vuoksi, että pelkään epäonnistuvani työtehtävissäni. Onneksi vapaa-aikana on ollut paljon puuhaa (lepäilyn lisäksi), jotta arjesta on päässyt hyvin eroon. 

Olivat asentaneet rappuset rannalle, joten on pian aika heittää talviturkki.
Uintiseurani ei tosin ollut yhtä innoissaan uimisesta hyisessä meressä.

Töissä alkavat pian ensimmäiset totiset paikat. Ajattelin jättää ensimmäiset kirjoittamani luonnokset tuomarille pääsiäisen jälkeen, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että viikon päästä siitä istun esittelemässä juttuni suullisesti tuomarille ja kolmelle lautamiehelle. Saa siis toivoa, että olen ehtinyt saada sanaston tarpeeksi hyvin haltuun siihen mennessä. Seuraava jännitysmomentti lienee toukokuun alku, jolloin istun mukana ensimmäisessä suullisessa istunnossa, jossa kuulemma saan hoitaa prosessinjohtaimisen täysin yksin. Suomessa kun tuomari hoitaa sen puolen. Täällä se on näemmä ulkoistettu esittelijälle. Onneksi minulla on prosessikokemusta viimeisen vuoden ajalta.

Pääsiäinen Skånessa tarkoittaa yhtä asiaa: Konstrundan. Eli konsepti, jossa paikalliset taiteilijat avaavat ateljeensa ohikulkijoille ympäri Skånea. Me kävimme lauantaina tutustumassa teoksiin Landskronassa, jossa sijaitsevaan taidehalliin oli pystytetty kokoomanäyttely: yksi teos kultakin mukana olevalta taiteilijalta. Kiitimme onneamme, että pääsimme perille yhdellä bussilla, koska Skånelle epätyypilliseen tapaan täällä satoi lunta koko päivän. Näimme samalla reissulla Landskronan linnan ja kahvittelimme linnan vieressä sijaitsevassa kahvilassa.

Matkalla Österleniin - eli landelle.

Perjantaina olimme isolla porukalla Österlen-nimisessä paikassa, joka sijaitsee vaakatasossa vastakkaisella puolella Skånea. Isolla porukalla tarkoittaa minä, H ja H:n vanhemmat. Pääsimme syömään ruotsalaista pääsiäisruokaa (eli kalaa) alun perin Saksasta kotoisin olevien H:n siskon poikaystävän vanhempien luona - jättimäisessä kesähuvilassa. Matkaa oli noin 200 km suuntaansa, joten reissussa kului koko päivä. Olin ottanut mukaan mämmiä, joka sai odotuksiin nähden erinomaisen vastaanoton. Isäntäpari piti erittäin paljon suomalaisesta perinneherkusta, kun taas kanadalainen vieras silmiinnähden vierasti mämmiä. Ja mämmiähän meillä riittää. Sain toiveesta mämmiä - 2,5 kiloa! 

Olimme tänään lenkillä läheisessä metsässä. Metsässä ollessamme kuulimme kummia räjähdyksen kaltaisia ääniä. Pyöräilimme lenkin jälkeen kotiin rannan kautta ja huomasimme että äänet kantautuivatkin vain siitä, että tanskalaiset ampuivat tykeillään pääsiäisen kunniaksi. Muutoin katukuvassa näkyi toisaalta paljon enemmän poliiseja kuin aiemmin. Hieman ahdistavaa.

Taidetta (konstrundan) matkalla Österleniin.

Österlen on tunnettu muun muassa omenamehutehtaastaan nimeltään Kivik. Kuten vasemmalla olevasta kuvasta näkyy, nautimme kotiin tultuamme omemamehugini-drinkin.

Det ljuvliga hemmet. Ilta alkoi hämärtyä, kun ajoimme perjantaina kotia kohti. Kuvassa näkyy kotikaupunkimme moottoritien varrella.

Ensimmäinen työviikko takana

Aamukävelyllä ennen ensimmäistä työpäivää.

Viime viikonloppu kului rentoutuessa ja panikoidessa alkavaa uutta työtä. Samaan aikaan meitä aloitti onneksi noin 20 uutta työntekijää, joten alkujännitys helpotti nopeasti, koska samassa jännittävässä tilanteessa meitä oli muitakin. Yhtään suomalaista nimeä en bongannut, mutta yksi islantilaissyntyinen tyttö oli. Hän toisaalta aloitti eri osastolla kuin minä. 

Ensimmäiset päivät kuluivat jännittäessä sitä, ymmärränkö kaikkea ja ymmärretäänkö minua. Huomaan puhuvani "sinne päin" ruotsia jännityksen vuoksi, mutta oli erittäin mukavaa huomata, että olen joka kerta tullut ymmärretyksi. Muutaman päivän jälkeen huomasin myös, että neljä samalla osastolla aloittanutta työkaveria pitivät minua mukana menossa kuten muitakin. Ja kaikilla meillä on oma murteemme. On ollut hauska huomata myös, että suomalainen systeemi tuntuu kiinnostavan monia kollegoita (eroja on isompia ja pienempiä) ja Suomi-taustani otetaan positiivisella kiinnostuksella vastaan. Vastaavia tapauksia ei taida olla ollut aiemmin, mutta kuulin, että ruotsalaisella tutkinnolla on mahdollista työskennellä Tanskassa, niin eiköhän systeemit toimi toisiinkin ilmansuuntiin.

Näkymä työhuoneen ikkunasta.

Taustoista kiinnostuneena kuuntelin tällä viikolla myös innoissani sitä, kuinka kolmella kuudesta lähimmästä työkaveristani on saamelaista verta. Ja kuinka vanhemmat sukupolvet ovat hävenneet saamelaista syntyperäänsä ja sen vuoksi valehdelleet taustastaan. Yksi työkaverini oli vasta hiljattain saanut kuulla isoäiditinsä kautta, että heidän suvussaan on saamelaisuutta. Isoäiti kun oli kieltänyt asian aikaisemmin. Lauantaina näkemämme elokuva Sami blood tarjosi tähän vastauksia (vaikkakin ahdistavia sellaisia, ks. traileri)

Viikonloppu meni rentoutuessa ja purkaessa viimeisiä laatikoita. Saatiin myös pääsiäistä näkyviin siinä toivossa, että kaupungissa järjestetään rumin pääsiäiskoriste -kilpailu. Huomenna takaisin töiden kimppuun. Olo on positiivinen ensimmäisen viikon jäljiltä. Monet ovat kyselleet miltä tuntuu muuton jälkeen. En ole oikein osannut vastata. Toistaiseksi olen vain ollut erittäin väsynyt sen vuoksi, että suomen kieli on jatkuvasti pitänyt työntää aktiivisesti sivuun.

Sunnuntai - otetaan rennosti.

Er du finsk?

Ensimmäinen viikko takana päin. Muuttolaatikoista suurin osa on purettu ja iloksi on todettava ettei mitään näytä hajonneen matkalla.

Viikonloppu ennen töitä oli kyllä odotettua positiivisempi. Perjantaina kävin tetstaamassa paikallisen salin yin-joogaa. Oli rentouttavaa makoilla lattialla jalat seinää vasten Amelieta ja malmön murretta puhuvaa opettajaa kuunnellen. Tunnin päästä opettaja kuitenkin yllätti kysymällä olenko suomalainen. Hän oli itse kuulemma puoliksi suomalainen (äiti Oulusta). Jännä kuinka jotkut (harvat) ihmiset tunnistavat murteeni suomalaiseksi.

Lauantaina oli aprillista huolimatta paljon paikkansa pitäviä yllätyksiä. Päivä alkoi kahvittelulla, jonka jälkeen kirjauduttiin paikalliseen hotelliin.

Osalle riitti sängyllä makoilu kera samppanjan ja makkaran, kun taas toiset makoilivat tunnin privaattiporealtaassa samaan aikaan kun kasvoille levitettiin kasvonaamio.

Rentoutumisen jälkeen syötiin luksusillallinen paikallisessa ulkomaanlaivassa. Ehdittiin ylittää valtion raja ainakin kolmesti molempiin suuntiin. 

Oli yksinkertaista mutta hyvistä raaka-aineista valmistettua sapuskaa. Illan kruunasi jälkiruokadrinkit maalla ja käpertyminen hotellin lämpöiseen sänkyyn.

Ja huomenna alkavat työt. Turhan jännittävää.